Giuseppe Verdi · 1874 · Messa da Requiem
Suomennos on tarkoituksella sanatarkka, ei runollinen: se seuraa latinan sanajärjestystä ja rakenteita niin pitkälle kuin suomi antaa myöten. Punaisella merkityt huomiot selittävät ne muodot, jotka messuteksteissä toistuvat kerta toisensa jälkeen.
Introitus
Kuoro, sitten kvartetti
dona on imperatiivi (donare = antaa, lahjoittaa) ja luceat konjunktiivi, joka tässä toimii toiveena: »loistakoon». Tämä pari — käsky + toivomus — kantaa läpi koko teoksen.
eis = »heille» (datiivi monikko, is, ea, id). Huomaa että vainajat ovat kolmannessa persoonassa: rukoillaan toisten puolesta.
requiem on akkusatiivi (perusmuoto requies, lepo) — siis lauseen objekti, ei nominatiivi, vaikka teoksen nimenä se on jäänyt tähän muotoon.
omnis caro = »kaikki liha», hepreankielisen ilmauksen suora käännös: kaikki elävät.
Kyrie
Kvartetti ja kuoro
Nämä sanat eivät ole latinaa vaan kreikkaa (Κύριε ἐλέησον) — vanhin kerrostuma messussa, joka jäi kääntämättä. Kyrie on vokatiivi eli puhuttelumuoto, eleison imperatiivi.
Dies irae
Kuoro
teste David on ablativus absolutus: irrallinen ablatiivirakenne, joka kääntyy sivulauseeksi tai statuslauseeksi — »kun Daavid on todistajana». Tämä rakenne palaa myöhemmin (confutatis maledictis).
futurus, venturus, discussurus ovat futuurin partisiippeja (-turus, -sura, -surum). Yhdessä est-verbin kanssa ne muodostavat »on tekevä, on tuleva» -rakenteen. Näitä on Dies iraessa poikkeuksellisen paljon, koska koko teksti kuvaa tulevaa.
saeclum = saeculum lyhentyneenä (runomitta!). Merkitys tässä: maailmanaika, maailma.
Tuba mirum
Kuoro ja basso · etäältä soivat trumpetit
spargens on preesensin partisiippi: »levittävä, levittäessään». mirum … sonum kuuluvat yhteen (akkusatiivi), vaikka spargens onkin niiden välissä — latinan sanajärjestys hajottaa yhteen kuuluvat sanat vapaasti.
judicanti on saman partisiipin datiivi: »tuomitsevalle». responsura taas futuurin partisiippi feminiinissä, joka viittaa creatura-sanaan.
coget tulee verbistä cogere (ajaa yhteen, pakottaa) — ei siis cognoscere.
Liber scriptus
Mezzosopraano ja kuoro
proferetur, continetur, remanebit — passiivin päätteet -tur ja -ntur ovat messuteksteissä hyvin yleisiä. Vertaa I osan reddetur.
unde on kirjaimellisesti »mistä, mistä käsin»; tässä »minkä perusteella».
nil inultum = »ei mitään kostamatonta». in- kieltää adjektiivin samaan tapaan kuin suomen -tOn: ultus kostettu → inultus kostamaton.
Quid sum miser
Sopraano, mezzosopraano ja tenori
Jälleen futuurin partisiipit dicturus ja rogaturus. Toisesta rivistä sum on jätetty pois, mutta se ymmärretään edellisestä — hyvin tavallista latinassa.
cum … sit: cum + konjunktiivi tarkoittaa yleensä »kun, koska, vaikka». Tässä myönnyttävä sävy: »kun kerran tuskin edes vanhurskas…».
Rex tremendae
Solistit ja kuoro
salvandos on gerundiivi eli passiivin futuurin partisiippi: »pelastettavat, ne joita on pelastettava». Sama muoto tulee vastaan Lacrymosassa (judicandus) ja Libera me:ssä (movendi sunt).
gratis on kutistunut sanoista gratiis = »armoista, suosiosta» → ilmaiseksi, vastikkeetta. Sama sana kuin nykykielten gratis.
tremendae majestatis on genetiivi, joka määrittää kuningasta: latina käyttää genetiiviä siinä missä suomi usein yhdyssanaa tai adjektiivia.
Recordare
Sopraano ja mezzosopraano
recordare näyttää passiiviselta mutta on imperatiivi: recordari on deponenttiverbi, jonka muodot ovat passiivisia mutta merkitys aktiivinen.
ne … perdas on kielto: ne + konjunktiivi = »ettei» tai kieltävä käsky »älä». Vertaa ne cadant (III osa) ja ne cremer (Ingemisco).
Jesu pie ja juste judex ovat vokatiiveja eli puhuttelumuotoja. Jesus saa vokatiivissa muodon Jesu.
passus on perfektin partisiippi deponenttiverbistä pati (kärsiä) — merkitys aktiivinen: »kärsittyäsi».
Ingemisco
Tenori
culpa on ablatiivi ilman prepositiota: syyn tai välineen ablatiivi, »syyllisyyden vuoksi». Latina käyttää tätä paljon siinä missä suomi käyttää sijamuotoa tai -n vuoksi.
cremer on passiivin konjunktiivi (»minua poltettaisiin») — huomaa passiivin 1. persoonan pääte -r. perenni … igne on ablatiivi (välineen), joka on jaettu lauseen molempiin päihin.
supplicanti, statuens: taas partisiippeja, datiivi ja nominatiivi. Kannattaa opetella tunnistamaan -ns / -ntis heti.
Maria tarkoittaa tässä perinteisesti Maria Magdalenaa ja latro ristillä ollutta ryöväriä.
Confutatis
Basso ja kuoro
Verdi palaa tähän väliin vielä kertaalleen Dies irae -kuoroon ennen Lacrymosaa.
confutatis maledictis ja flammis acribus addictis ovat molemmat ablativus absolutus -rakenteita: kaksi substantiivia tai partisiippia ablatiivissa, jotka muodostavat oman pikku lauseen. Tunnista ne -is-päätteistä.
maledictis ja benedictis ovat toistensa vastaparit: male (pahasti) ja bene (hyvin) + dicere (sanoa) → kirottu ja siunattu, kirjaimellisesti »pahoin sanottu» ja »hyvin sanottu».
mei finis = »minun loppuni» (genetiivi). gere curam on kiinteä ilmaus: »kanna huolta».
Lacrymosa
Solistit ja kuoro
qua on relatiivipronominin ablatiivi: »jona (päivänä)». Ajan ilmaisu tulee latinassa ablatiivilla ilman prepositiota.
judicandus on jälleen gerundiivi (vrt. salvandos): »se, joka on tuomittava».
huic = »tälle, häntä» (datiivi, hic, haec, hoc). Verbi parcere saa objektikseen datiivin, ei akkusatiivia — siksi huic eikä hunc.
Domine Jesu Christe
animas … omnium fidelium defunctorum: akkusatiivi + kolme genetiiviä peräkkäin. Defunctus on kirjaimellisesti »loppuun suorittanut» (defungi), siis vainaja.
absorbeat, repraesentet ovat konjunktiiveja: ensimmäinen kiellon jälkeen (ne), toinen toivomuksena »johdattakoon».
semini on datiivi sanasta semen (siemen) — Raamatun kielessä »jälkeläiset». Tässä kohdassa suomennos on väljempi kuin muualla, koska kirjaimellinen »siemenelleen» olisi harhaanjohtava.
Hostias
laudis on genetiivi, joka kuuluu sanaan hostias: »ylistyksen uhreja». Se on siirretty lauseen loppuun, mikä on latinassa tavallista mutta suomeksi mahdotonta — siksi rivit on tässä käännetty ristiin.
quarum = »joiden» (relatiivipronominin feminiinin genetiivi monikossa), viittaa sanaan animabus. Kirjaimellisesti: »joiden muistoa me tänään teemme».
fac … transire: facere + infinitiivi = »saada tekemään, panna siirtymään».
gloria tua on ablatiivi: täyteyttä ilmaistaan latinassa ablatiivilla, suomessa partitiivilla (»kunniaasi»).
Sabaoth on hepreaa (tsevaot, sotajoukot) eikä taivu latinassa lainkaan. Hosanna on samoin heprealainen huudahdus: »pelasta nyt».
in excelsis = »korkeimmissa» — adjektiivin superlatiivi substantiivina, ablatiivi monikossa.
qui tollis: relatiivipronomini + verbi 2. persoonassa, koska puhutellaan Karitsaa suoraan. Suomi tekee saman: »joka otat».
Tollere tarkoittaa sekä »nostaa» että »poistaa» — tästä kaksoismerkityksestä on kirkkohistoriassa keskusteltu paljon.
sempiternam ja aeternam ovat lähes synonyymejä; edellinen korostaa katkeamatonta kestoa (semper = aina).
in aeternum on akkusatiivi: suunta tai kesto, »ikuisuuteen asti». Vertaa lux aeterna, jossa sama adjektiivi on nominatiivissa.
quia = »koska, sillä» — yksinkertainen syytä ilmaiseva konjunktio, joka ottaa indikatiivin (es).
movendi sunt on gerundiivi + esse: pakkoa ilmaiseva rakenne, »on liikutettava, täytyy liikuttaa». Sama muoto kuin salvandos ja judicandus, mutta nyt kokonaisena predikaattina.
dum veneris: dum + futuurin perfekti = »sillä hetkellä kun olet tullut». Latina merkitsee tulevan tapahtuman päättyneeksi tarkemmin kuin suomi.
tremens factus sum — kirjaimellisesti »minusta on tehty vapiseva». Rakenne on painavampi kuin pelkkä tremo, »vapisen».
valde on adverbi: »kovin, sangen». Se on jätetty lauseen loppuun tehostamaan sanaa amara.